Tämä on uuden mittemellanallt – kaiken keskellä -blogini ensimmäinen
suomenkielinen teksti.
Pidän kirjoittamisesta. Olen jo pitkän aikaa ajatellut
aloittaa oman blogin, mutta aina on ollut jotain muuta ja se on vain jäänyt.
Tänä vuonna on tuntunut monen asian äärellä siltä, että olisi hienoa, jos olisi
joku foorumi, jossa voisi sanoa suoraan, mitä asioista ajattelee. Olen
kirjoittanut usein työpaikkani blogiin, mutta omassa blogissa voi vapaammin
ilmaista mielipiteensä.
Idean mittemellanallt – kaiken keskellä –nimeen olen ottanut
suomenruotsalaisen muusikon Fredrik Furun levystä mittemellanland. Olen
jotenkin kahden maan ja kulttuurin välissä. Olen tietenkin suomalainen, mutta
Ruotsi on voimakkaasti läsnä elämässäni. Toisen maailmansodan aikana 70 000
suomalaista lasta lähti – toiset onnistuneesti ja toiset vähemmän onnistuneesti
– Ruotsiin sotalapsiksi. Äitini oli yksi heistä. Hän päätyi Skåneen Borrbyhyn
aivan Ruotsin eteläiseen kärkeen yhdessä siskonsa kanssa. Sodan päätyttyä he
palasivat takaisin kotiin. Hyvät ja läheiset suhteet Ruotsiin säilyivät
vuosikymmeniä, samoin positiivinen suhde Ruotsin kieleen.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsin Helsingin yliopistoon
opiskelemaan Pohjoismaisia kieliä, syventävissä opinnoissa opiskelin
kääntämistä. Ensin toimin monta vuotta kääntäjänä, mutta töiden loputtua
palasin lapsuuden unelmatyöhön kirjastonhoitajaksi. Ruotsin kielen osaaminen on
ollut hyödyksi myös työssäni. Vastaan kirjastoni ruotsinkielisestä kokoelmasta.
Opiskeluajoista lähtien olen seurannut ruotsinkielisestä
musiikkia ja kirjallisuutta. Seuraan nykyään lähes ainoastaan Ruotsin
televisiota. Siksi tuntui luonnolliselta ajatukselta kirjoittaa sekä suomeksi
että ruotsiksikin. Toivottavasti haluat jatkossakin lukea kirjoituksiani niin
musiikista, televisio-ohjelmista kuin elokuvista, matkoista, valokuvista kuin
kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä.
Mareetta